Hyvä kirjanpitotapa on käsite, joka määritetään kirjanpitolaissa. Kyseessä on ohjeellinen termi, jota ei ole laissa sen tarkemmin määritelty. Hyvän kirjanpitotavan käytännöt ovat sen sijaan muodostuneet kirjanpidon ammattilaisten, asiantuntijoiden sekä oikeuskäytäntöjen kautta. Hyvä kirjanpitotapa viittaa hyväksyttyihin kirjanpitokäytäntöihin ja -periaatteisiin, toimien ohjenuorana kirjanpitäjille. Hyvä kirjanpitotapa varmistaa, että kirjanpito antaa totuudenmukaisen ja oikeudenmukaisen kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.
Alla esittelemme hyvän kirjanpitotavan peruskäsitteet lyhesti kerrottuna.
Ammattimaisuus ja objektiivisuus
Hyvään kirjanpitotapaan kuuluu, että kirjanpidon tulee aina olla ammattimaisesti tehty. Sen tulee olla objektiivisesti laadittu, ja tulee perustua aina tosiasiallisiin tapahtumiin. Kirjanpito ei saa perustua arvioihin tai spekulaatioon.
Selkeys ja läpinäkyvyys
Hyvä kirjanpitotapa edellyttää, että kirjanpito tehdään selkeästi, ymmärrettävästi sekä läpinäkyvästi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ulkopuolisen henkilön, esimerkiksi tarkastajan, on pystyttävä ymmärtämään kirjanpidon sisältö, sekä kuinka se kuvastaa kirjanpitovelvollisen taloudellista tilannetta.
Johdonmukaisuus
Kirjanpidon tulee olla tehty johdonmukaisesti kirjanpitomenetelmien käyttöön liittyen. Hyvä kirjanpitotapa siis velvoittaa, että tapahtumia käsitellään samalla tavalla, johdonmukaisuuden säilyessä vuodesta toiseen.
Varovaisuus
Tositteiden säilyttäminen
Hyvä kirjanpitotapa edellyttää, että kirjanpidossa kaikki tapahtumat tulee perustua asianmukaisiin tositteisiin. Lisäksi kaikki kirjanpidon tositteet tulee säilyttää kirjanpitolain edellyttämän ajan, joka on tositetyypistä riippuen Suomessa 6-10 vuotta (vuonna 2023).